Kielon ja hyasintin tuoksua

Suomalaisen joulun tärkein koristus on metsäkuusi, mutta myös kukat tuovat joulun kotiin. Aikoinaan kukkivien kasvien saaminen keskellä pimeintä talvea oli vaikeaa. Pirteissä kasvien pitämiseen ei juuri ollut mahdollisuutta, mutta varakkaammissa taloissa viileiden salien seinustoilla joulukaktukset ennättivät kukkaan jouluksi, kun huonekasvit alkoivat yleistyä 1800-luvulla. Joulukaktukset on tuotu Eurooppaan Brasiliasta ja ne yleistyivät Saksassa ja Iso-Britanniassa heti 1800-luvun alkupuoliskolla.

Tunnistamaton mies istuu kirjoituspöydän ääressä. Pöydällä on tasetteja ja hyasintti. Nurkassa on huonekuusi ja ikkunalla roikkuu amppelikasvina unelma. Pielisen museon kokoelmat CCBY4.0

Vanhimpana suomalaisena joulukukkana on kuitenkin pidetty hyasinttia, joka kukki helsinkiläisten ihmetykseksi kukkakaupan ikkunassa vuonna 1879. Hyasintteja oli kukitettu keväisin jo vuosia aiemmin. Raahelainen Ina Montin rakasti kukkia kesät talvet ja kasvatti säilyneiden kirjeiden perusteella hyasintteja jo ainakin vuosina 1870-72. Montinin talon pihalla on iso puutarha kukkineen ja lehtimajoineen. Jo lapsena Inaa viehätti sen suunnittelu ja hoito. Talvella hän kohdisti hellyytensä ruukkukasveihin. Alman tehtävänä on olla Inan asiamiehenä Helsingissä. Jo maaliskuussa saa hän lähettää siemenet kesää varten ja lokakuussa hyasintin sipulit, kerrotaan Risto Enarvin kokoamassa sukuhistoriikissa. 

Sipuleita alkoi olla tarjolla myös yksityiskoteihin ja myynnissä oli erityisiä sipulilaseja, joiden käytöstä valistettiin vuonna 1929 Viikko-Sanomissa tähän tapaan: Joulukukkasien aika. Oletteko ajatellut, että nyt alkaa olla vähitellen aika istuttaa sipulikasvit multaan, että ne joutuisivat kukkansa avaamaan jouluksi. Hyasintti on yksi kauneimpia sipulikasveja. Se on merkillinen siitä, että sitä voi kasvattaa myöskin n.s. hyasinttilaseissa. On muistettava, että lasissa on pidettävä puhdasta, kirkasta vettä. Hyasintti kasvattaa juuret veteen ja pärjää sipuliinsa keräämän varaston turvin joulun yli.

Raahen museon Laivapatruunin kodin jouluun kuuluu upea 1800-luvun tyyliin koristeltu joulukuusi.

Silkkiset ja paperiset koristekukat olivat suosittuja joulukuusen koristeita 1800-luvun lopulla. Talvikukkien taustalla oli vanhoja uskomuksia joulun ihmeestä. Jo keskiaikaisissa legendoissa puhuttiin jouluyönä kukkimaan puhjenneista ruusuista ja hedelmäpuista. Ikivanha jouluvirsi 23 On ruusu Iisain vuoren kertoo ihmeellisestä, talvella kukkaan puhkeavasta ruususta, joka symboloi Jeesus-lasta. Myös joulukuusi puhkesi kukkimaan paperikukin, joiden ohjeita oli kotimaisissa ja ulkomaisissa lehdissä. Varoja kun ei ollut kiiltävien kuultopallojen ostoon korvattiin ne paperikoruilla. Ostettiin joitakin arkkeja punaista silkkipaperia, josta laitettiin ruusuja, ja eri värisestä kiiltävästä paperista pitkä ketjuja renkaista, jotka oli liimattu yhteen, kirjoittaa Alina Tamelander raahelaisten paperikukista. Ruusut olivat 1800-luvulla arvostetuimpia kukkia, mutta värillisistä papereista taiteiltiin myös ruusunnuppuja, neilikoita, talviastereita, liljoja, unikoita ja krysanteemeja. 

Vuoden sisällissodan 1918 vangittuja rautatieläisiä Helsingin kaupunginmuseon kokoelmien kuvassa. Kaltereiden vieressä kukkii yllättäen hyasintteja. CCBY4.0

Talvisin varakkaat saattoivat ostaa kasvihuoneista ruukkusyreenejä ja jouluruusuja, jotka lämpimään tuotuina alkoivat kukkia. Hyasinttien, tasettien eli pienten sarjanarsissien, tulppaanien ja eksoottisten kamelioiden kukittaminen onnistui kasvihuoneissa 1800-luvun lopussa, mutta niitäkin näkyi vain kaupunkikodeissa.  

Joulukielojen kasvatusta 1950-luvulla. kuva Erkki Voutilainen, Museovirasto, CCBY4.0

Innokkaimmat viherpeukalot keräsivät syksyllä metsästä kielon juurakoita, jotka lämpimään tuotuna kukkivat lähes lehdettöminä ja toivat tuttua tuoksua joulujuhliin. Kaupallisissa puutarhoissa jääkieloiksi kutsuttujen kukkien hyötäminen vaatii paljon käsityötä, ja niiden suosio väheni vuosien kuluessa suuren työmäärän ja kalleuden vuoksi. Kieloja saattoi nähdä myös talvihäiden hääkimpuissa, ja kieloja näkyy usein vanhoissa joulukorteissa. 

Kielojen kukittaminen talvisaikaan onnistuu myös kotioloissa. Kuvassa syksyllä kukkapenkistä kellariin viemiäni luonnonkieloja kukkaan jouluksi hyödettynä.

Kasvien nopea kuljettaminen on avannut markkinat tuontikasveille. Pakkaselle herkkä joulutähti on kirinyt suosituimpien joulukukkien joukkoon 1960-lähtien. Kuitenkin yhä edelleen Suomen kansalliskukista tehty kielokimppu koristaa presidentin uudenvuoden puheen televisiolähetystä. 

Lue lisää joulun perinteistä palkitusta Pohjolan joulu -kirjasta, jonka komea kuvitus tuo joulutunnelman kotiin. Tilaa itselle tai lahjaksi helposti HOLVI-verkkokaupasta.

212 yötä jouluun on

Kellarin kätköissä talvensa viettäneet hyasintit puhkesivat kukkaan. Kun sulkee silmät ja haistaa, niin on humauksessa joulun tuoksuissa. Hollantilaiset pitävät kuulemma hyasinttia enemmänkin kevätkukkana. Kevät on ehkä täällä Pohjois-Pohjanmaalla meren rannalla vähän myöhässä, mutta ilo kukista on sitäkin suurempi.

Esikoinen innostui leipomaan piparkakkuja, joita sitten syötiin puhtaaksi pestyllä terassilla iltapalaksi. Jouluun on vielä 212 yötä ja kesälomaan vain viisi!

Hyasintteja pidetään melkeimpä vanhimpina joulukukkina. Ensimmäinen tiedetty jouluhyasintti kukki helsinkiläisten ihmetykseksi kukkakaupan ikkunassa vuonna 1879. Aika myöhään. Hyasintteja oli kyllä kukitettu keväisin jo vuosia aiemmin.

Pohjolan joulu -kirjaa kirjoittaessani löysin mielenkiintoisen kasvimuiston. Raahelainen Ina Montin rakasti kukkia kesät talvet ja kasvatti säilyneiden kirjeiden perusteella hyasintteja jo ainakin vuosina 1870-72: Montinin talon pihalla on iso puutarha kukkineen ja lehtimajoineen. Jo lapsena Inaa viehätti sen suunnittelu ja hoito. Talvella hän kohdisti hellyytensä ruukkukasveihin. Alman tehtävänä on olla Inan asiamiehenä Helsingissä. Jo maaliskuussa saa hän lähettää siemenet kesää varten ja lokakuussa hyasintin sipulit, kerrotaan Risto Enarvin kokoamassa sukuhistoriikissa. 

Minä löysin hyasintin sipulit paikallisesta marketista syksyllä. Tuntui varmimmalta istuttaa hyasintit purkkiin ja viedä pakkaselta piiloon kellariin, jossa lämpötila hipoo nollalukemia.

Aikoinaan ja vielä nykyäänkin joskus näkee myynnissä erityisiä hyasinteille tarkoitettuja sipulilaseja, joiden käytöstä valistettiin vuonna 1929 Viikko-Sanomissa tähän tapaan: Joulukukkasien aika. Oletteko ajatellut, että nyt alkaa olla vähitellen aika istuttaa sipulikasvit multaan, että ne joutuisivat kukkansa avaamaan jouluksi. Hyasintti on yksi kauneimpia sipulikasveja. Se on merkillinen siitä, että sitä voi kasvattaa myöskin n.s. hyasinttilaseissa. On muistettava, että lasissa on pidettävä puhdasta, kirkasta vettä. Hyasintti kasvattaa juuret veteen ja pärjää sipuliinsa keräämän varaston turvin joulun yli.

Mahtavat hyasinttimeret näin keväällä 2019 reissullani Hollantiin. Parinkymmenen kilometerin päässä Amsterdamista sijaitseva Keukenhof oli reissun pääkohde ja väriloistossa ei tarvinnut pettyä. Huhtikuun alussa erityisesti varhaisimmat tulppaanit, hyasintit ja narsissit olivat parhaimmillaan. Puiston viimeisen päälle tehdyt istutukset ja tasaiset nurmikot mykistivät ja viereinen vaaleanpunaisena kukkiva hyasinttipelto oli uskomaton. Hyasinttien mahtava koko hämmästytti, kun läheisimmät muistikuvat hyasinteista meille suomalaisille ovat joulukuun kalvakassa valossa tinapaperikääreessä kököttävät kukkaparat.

Keukenhofissa vierähti koko päivä aamuvarhaisesta iltapäivään. Väreistä ei saanut tarpeekseen, vaan uudelleen on sinne päästävä, jotta pääsee näkemään vielä myöhäisemmän kevään kasvipaljouden.

Hiirenkorvia hiljalleen

Kevätaurinko paistaa koronasta huolimatta. Päiväkävelyllä kerättiin lasten kanssa oksia maljakkoon perinteisten hiirenkorvien ja vihreän toivossa. Mukaan tarttui muutamia omenapuun (Huvitus ja Makamik), syreenin, vaahteran ja koivun oksia, jotka vajaassa viikossa alkoivat vihertää. Omenankukat ovat nupulla ja kevät mielessä.

Omenapuunoksat aloittavat kukinnan maljakossa.

Pattijoen puutarhalta ostin komean orkideanoksan ruokapöydän koristeeksi. Valkoisen kympidium orkidean kukka on eksoottisen juhlava ja sitä korostaa kimppuun sidotut mustikanvarvut. Lasten kanssa on ollut yllättävän hauskaa seurata mustikanvarpujen vihertäviä lehtialkuja ja viikossa varpuihin ilmestyivät myös kukat.

Oli hauska huomata, miten vaatimattoman valkoiset mustikankukat huomasivat pröystäilevän orkidean punertavat keskustat ja sävyttivät omat kukkansa tismalleen samaan väriin. Täällä merenrantametsiköissä mustikankukkia taidetaan nähdä vasta toukokuun loppupuolella. Pohjanlahden pintaa peittää vielä rannassa paksu jää ja sillä urheilevat pilkkiukot.