Usko, toivo, rakkaus

Maailman vanhimpiin lukeutuvat julkiset jouluvalot löytyvät Pietarsaaresta. Kauppiaat ovat ripustaneet Isokadun ylle suurikokoiset paperilyhtykuviot jo 1850-luvulla. Erilaisia kynttiläkoristuksia on ehkä ollut jo vuosikymmen aiemmin. Paperisylintereiden sisällä tuikkivat alkujaan kynttilät ja monimetristen koristusten muotoina olivat alkujaan ankkuri ja kaksi ristiä. Myöhemmin mukaan on lisätty lähimmäisenrakkauden symbolina sydän, jonka rakentaminen kestäväksi on ristiä ja ankkuria vaikeampaa. 

Usko, toivo ja rakkaus on yleinen kuva-aihe 1800-luvun lopun romanttisissa korteissa, rintaneuloissa ja koristemaalauksissa. Kuvioyhdistelmiä tapaa merimiesten tatuoinneissa ja vanhoissa puuleikkauksissa. Suomenruotsalaisten vanhoissa onnittelutauluissa kuvio on yleinen ja symboleista muodostui 1900-luvun kuluessa Pietarsaaren kaupungin kotiseutuhenkeä kohottava tunnus. 

Usko, toivo ja rakkaus kuva-aiheena pääsiäiskortissa. Helsingin kaupunginmuseo, CCBY4.0

Jouluvalot siirtyivät kauppiailta Pietarsaaren kaupungin hoitoon 1906, ja seuraavana vuonna valot koitettiin korvata vain torille pystytetyllä joulukuusella, jossa loistivat sähkövalot. Kaupunkilaiset kaipasivat kuitenkin tutuksi tulleita kuvioita kadun ylle. Kaksi ristiä ja ankkuri palasivat Isokadun koristeiksi. Vuonna 1913 jouluvalot sähköistettiin ja muutaman vuoden jälkeen korvattiin toinen risteistä sydämenmuotoisella valokuviolla kaupunginmuseon kohdalla. Kirkolle päin mentäessä kadun yllä loistaa valaistu ankkuri toivon symbolina ja uskon symbolina risti. Kaupungin joulukuusi tuotiin torille seuraavan kerran vasta vuonna 1969. 

Lue lisää mielenkiintoisista jouluperinteistä palkitusta Pohjolan joulu -tietokirjasta.