Kultaisen sydämen salaisuuksia

Kerroin tässä blogissa keväällä yli kaksisataa vuotta vanhan sydänkorun historiasta Jenny Paulaharjun kirjoittamaa 1930-luvun lehtijuttua siteeraten. Elimme kesällä jännittäviä hetkiä vanhaa korua tarkastellen. Nyt kesällä 2020 yli 200 vuotta vanha koru on esillä Raahen Kruununmakasiinimuseossa ja Raahe-seura ry:n tilaama uusi hopeakoru on julkistettu!

Kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahdon Raahen sydän on modernisoitu versio yli kaksisataa vuotta vanhasta kultakorusta.

Tilasimme Raahe-seuran johtokunnan voimin kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahdolta modernisoidun version yli 200 vuotta vanhasta Flemingin sydämestä ja lopputulos on upea. Hopeakoru osoittautui suosituksi lahjaksi. Korua voi tiedustella kotiseutuyhdistyksen yhteyslomakkeella. Korun julkaisu tapahtui virtuaalisten Pekanpäivien aikaan, jolloin Raahen museon kokoelma-amanuenssi kertoi suorassa lähetyksessä Suomen sodan tapahtumista Raahen ympäristössä ja kertasi Flemingin sydämen historiaa aina vuodesta 1809.

Lähetyksen jälkeen jalokivitutkija ja antiikin tuntija Ilse Gröndahl-Ahlqvist lupautui tutkimaan korun tarkemmin, sillä vanha perintökoru saapui näyttelyn vitriiniin aivan Pekanpäivien alla ja sitä ei oltu koskaan aiemmin näytetty asiantuntijalle. Keräännyimme jännittyneenä pienellä joukolla Raahen Kruununmakasiinin tiloihin kuulemaan Ilsen havointoja arvokorusta, jonka kytkös Raaheen syntyi Suomen sodan taisteluissa Pyhäjoen Yppärilän ja Viirteen suunnalla olleissa taisteluissa 16.4.1808.

Yli kaksisataa vuotta vanhan korun pinnasta löytyi tarkasti tutkittaessa hampaanjäljet!

Oli kiehtovaa katsoa ammattilaisen arviointityötä. Mitat, paino, materiaali. Jo korun kuvaa katsoessa kokenut asiantuntija pystyi päättelemään korun historiasta paljon, mutta lähietäisyydeltä katsoessa siinä erottuivat mm. hampaanjäljet eli riipus oli joskus ollut käyttäjällään suussakin! Korun litteä kiinnityslenkki paljasti, että kultaseppä ei ole pyöreämpää kultalankaa käyttävä venäläinen ja korun leimoja katsoessa epäilys vahvistyy. Koru on Tukholmasta!

Flemingin sydän on vuodelta 1809 ja sen on valmistanut tukholmalainen kultaseppämestari Carl Gustaf Friberg.

Korun leima paljasti salaisuutensa ja C.3 vahvisti kaksisataa vuotta vanhan sukutarinan Suomen sodan ajoilta. Korun on valmistanut vuonna 1809 kultaseppämestari Carl Gustaf Friberg. Ainutlaatuinen Flemingin sydän on kolmas koru, joka tekijältä tiedetään. Tarinan mukaan korun medaljonkiin oli kätketty Flemingin lesken hiuskiehkura. Aivan kuin tämä näkyisi vielä Samuli Paulaharjun kokoelmiin kuuluvassa valokuvassa 1930-luvulta, joka sysäsi koko koruprosessin liikkeelle, mutta hiussuortuva on ajan kuluessa kadonnut.

Korun kultaus on 18 karaatin keltakultaa ja päällä on hienokultaus. Sydämenmuodon lisäksi koru on Ilsen mukaan myös amforamainen, tyypillinen tuoksupullon muoto. Tarinassa kerrottu hajuvesikin on kauan sitten kadonnut.

Kiitokset Ilselle asiantuntijalausunnosta! Flemingin sydämen tarina ja sen pohjalta tehty Raahen sydän -hopeakoru sykkivät kotiseuturakkautta.

Jenny Paulahrjun kirjoittama lehtijuttu 1930-luvulta. Lehtijutun voit lukea edellisestä blogikirjoituksestani.

lähde: Sari Jaatinen, Sydänjuuret ulottuvat Tukholmaan, Raahen Seutu 10.7.2020

Kultainen sydän

Kesällä 2019 löysin Oulun maakunta-arkiston kokoelmista mustavalkoisen kuvan sydänkorusta, joka johdatti mielenkiintoiselle tutkimusretkelle. Raahe-seuran johtokunta innostui yli kaksisataa vuotta vanhan korun jäljittämiseen ja päätimme samalla teettää korusta modernin version kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahdolla. Vanha koru löytyikin monen käänteen jälkeen upeasti säilyneenä. Kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahdon suunnittelema hopeakoru Raahen sydän tavoittaa mielestäni vanhan korun ja tarinan hengen modernilla ja nykyaikaan sopivalla tavalla. Vanha koru tulee esille pienoisnäyttelyyn Raahen Kruununmakasiinimuseoon, kun poikkeusolot ja korona-aika hellittää.

Kultainen sydän – Jenny Paulaharjun kirjoittama lehtiartikkeli 1930-luvulta Kansan kuvalehdessä:

Himmeä, raskas, kultainen sydän lepää samettisella alustallaan vanhan mahonkisen lipaston suojissa. Lipasto kätkee lavendelille ja kuivatuille ruusuille tuoksuvissa laatikoissaan ja komeroissaan koko rikkauden vanhan suvun perhemuistoja pikkuruisesta, kullalla kirjaillusta tykkimyssystä, kastemyssystä, silkillä kirjailluista morsiussukkanauhoista kimalteleviin koruihin ja läikkyviin hopeoihin asti.

Kunniasijan tässä muistojen kokoelmassa säilyttää kuitenkin aina Flemingin ”kultainen sydän”, kolmen hienon kultavitjan kannattama koriste, jonka sisässä piilee vaalea, pehmeä hiuskiehkura. Koskettaessa sydämestä kohoavaa kirkasta kultaista liekkiä, huomaakin sen olevan taidokkaan tulpan, jota avattaessa on lemahtanut vaalean tukan kantajan lempihajuveden tuoksu. Mutta nyt on tuoksu jo aikoja sitten haihtunut ilmaan, sillä kultainen sydän on vanha, ja ne henkilöt, joiden tarina siihen liittyy, ovat jo aikoja olleet poissa elävien mailta.

Mutta Raahen vanhalla hautausmaalla, kirkon vieressä kohoaa punertavakivinen paasi, antaen tietoja sen miehen kuolemasta, jonka nimeä kultainen sydän kantaa. Patsaan kauniisti hakattu kirjoitus kertoo, että kiven alle on kätketty Turun jalkaväkirykmentin everstiluutnantti ja ritari, vapaaherra Herman Fleming, syntynyt toukokuun 12 p:nä 1763, haavoittunut Pyhäjoen taistelussa huhtikuun 16 p:nä 1808 ja kuollut Raahessa saman kuun 20 p:nä. Kiven on hellä puoliso haudalle asettanut.

Pääsiäislauantaina huhtikuun 18 p:nä 1808 oli Pyhäjoen Yppärissä ja Viirteessä käyty verisiä kahakoita suomalaisten jälkijoukkojen ja Kulneffin etujoukkojen välillä. Suomalaisia oli kaatunut ja haavoittunut 14 upseeria ja 156 sotilasta, monen vielä joutuessa ryssien vangiksi. Täällä oli eversti Herman Fleming, Louhisaaren kuuluisain herrojen jälkeläinen, myös johtanut joukkojaan ja tullut vaikeasti haavoitetuksi. Eräs taistelun menoa kuvaileva kirje kertoo, että sama kuula, joka heitti Kustaa Mauri Armfeltin pojan, nuoren upseeri Glairfeltin hevosen selästä, katkaisi Flemingiltä säären. Samana iltana peräytyivät joukot jo Klingsporin käskystä Raahen kaupunkiin, jonka asukkaat ottivat auliisti uupuneet ja haavoittuneet taistelijat hoiviinsa.

Niin joutui eversti Fleming myös erääseen tämän pienen rantakaupungin parhaimmista ja varakkaimmista kodeista hoidettavaksi. Isäntänä oli tässä komeassa talossa, Isontorin laidassa, kauppias ja raatimies Mikael Montin ja emäntänä hänen rakastettava ja toimellinen puolisonsa, Elisabet Frieman. Huolimatta hyvästä hoidosta, jota ystävällinen isäntäväki sekä taitava tohtori Hjertman koettivat haavoittuneelle antaa, kuoli tämä jo neljäntenä päivänä taistelun jälkeen.

Eversti Flemingin puoliso, Karunan kartanon omistajan laamanni Gezelius-Olivecreutzin tytär, Margaretha Helena, lienee asettunut lapsineen sodanajaksi Tukholmaan. Kesti kauan ennenkuin surullinen kuolemanviesti näinä rauhattomina aikoina ehti kaukaisesta Raahesta merentakaiseen pääkaupunkiin, eikä ollut sieltä odotettavissa omaisia kaatuneen haudalle. Mutta lämmin raahelaiskoti huolehti mitä parhaiten kunniakkaan vieraansa haudan lepoon vanhan kauniin kirkkonsa siunattuun maahan.

Mutta kesän tullen, vesien auettua, lähti Mikael Montin laivallaan tavanmukaiselle kauppamatkalleen Tukholmaan, vieden samalla vainajan leskelle ei ainoastaan poismenneen viimeiset tervehdykset, vaan myöskin joukon kultadukaatteja, jotka Fleming oli ommellut takkinsa kauluksen sisään. Oli vainaja kertonut Montinille niitä siellä säilyttäneensä, jotta olisi niistä jotakin apua, jos olisi ryssäin vangiksi joutunut.

Syystä tai toisesta jäi Mikael Montin sitten koko talveksi Tukholmaan, vieraillen usein vapaaherratar Flemingin kodissa. Sinne hänet oli kutsuttu jouluiltaakin viettämään. Ja kun lahjojen jakelu alkoi, astui sisään Flemingin vanhin tytär, kymmenvuotias Johanna Sofia, kantaen kaukaiselle vieraalle, isän viime hetkien todistajalle, hopeisella tarjottimella kultaisen sydämen. Se annettiin rakkaan vainajan hyväntekijöille unohtumattomaksi muistoksi, ja oli sen sisään kätketty antajan hiuskiehkura sekä muuan pisara hänen hienon hienoa parfyymiään.

Rakkaana kallisarvoisena perintömuistona on Flemingin kultainen sydän sitten kulkenut Mikael Montinin jälkeläisillä. Ensimmäisenä kantoi sitä Mikael Montinin puoliso, Elisabeth, liikkuessaan parhaissa Raahen juhlissa. Häneltä joutui kaunis koru heidän vanhimmalle tyttärelleen Carinille, joka oli naimisissa kauppias Fredrik Branderin kanssa. Ja Branderin suvun hoidossa Flemingin kultainen sydän yhäkin on.

Kultaseppä-muotoilija Päivi Harjuhaahdon suunnittelema Raahen sydän hopeariipusta myy kotiseutuyhdistys Raahe-seura ry. Sitä on valmistettu 100 kpl rajoitettu erä kultaisen sydämen tarinan muistoksi. Korusta saa lisätietoja ja sen voi tilata Raahe-seura ry:n kotisivujen yhteyslomakkeella.