Ruusupapuralli

Kasvun ihme! Kevätaurinko paistaa ja multasormia kutkuttaa. Katonrajaan kiinnitetyt ruuvit odottavat kalastajalankaa ja ikkunalauta ruusupapuruukkua. Perheen ruusupapurallista on tullut jokavuotinen perinne. Tänä vuonna, kun koronaetäisyyttä pidetään maailmaan, on kotoilu entistä tiiviimpää ja ruusupapujen hämmästyttävän nopeaa kasvua ehtii tarkkailalla aiempaa paremmin.

Koronakiireessä kauppaostoksia tehdessä nappasin ensin ruusupavuiksi ´Hestia`, joka on lyhyeksi jalostettu ruukkulajike. No, toisella kerralla sattui mukaan ainakin parimetriseksi venähtävä ´preisgewinner´ eli oikeat siemenet ja lapset pääsivät valitsemaan komeimmat siemenet tankkaukseen eli likoamaan yön yli vedessä. Aamulla starttasi kilpailu. Kuusivuotias taktikoi pari senttiä ja istutti siemenen ihan pintamultaan. Vettä, lämpöä ja aurinkoa – ja kärsivällisyyttä.

Samaan ruukkuun istutetut siemenet saivat omat merkkiliput. Isosiskon 3D-kynällä värkkäsimme hyvät nimikyltit molemmille kilpailijoille. Täytynee varmaankin laittaa myös omat langat, sillä langan ympäri kieppuessaan ei kukaan saa selvää, kumman papu kohtaa kattorajan ensimmäisenä.

Kävipä itsellä mielessä, että kriittisimpiä ja kestävyyttä vaativia nimikylttejä voisi tehdä 3D-kynällä vaikka kasviehuonekäyttöönkin. Toisaalta muovin täyttämässä maailmassa 3D-kynän puutarhakäyttö ei laajemmin houkuttele.

Eipä aikaakaan, kun innokas odotus palkittiin ja ensimmäinen ruusupapu starttasi rallin. Mutta kumpi voittaa? Toi onko sillä enää väliäkään? Kevät etenee kohisten. Kasvun ihme!

Hiirenkorvia hiljalleen

Kevätaurinko paistaa koronasta huolimatta. Päiväkävelyllä kerättiin lasten kanssa oksia maljakkoon perinteisten hiirenkorvien ja vihreän toivossa. Mukaan tarttui muutamia omenapuun (Huvitus ja Makamik), syreenin, vaahteran ja koivun oksia, jotka vajaassa viikossa alkoivat vihertää. Omenankukat ovat nupulla ja kevät mielessä.

Omenapuunoksat aloittavat kukinnan maljakossa.

Pattijoen puutarhalta ostin komean orkideanoksan ruokapöydän koristeeksi. Valkoisen kympidium orkidean kukka on eksoottisen juhlava ja sitä korostaa kimppuun sidotut mustikanvarvut. Lasten kanssa on ollut yllättävän hauskaa seurata mustikanvarpujen vihertäviä lehtialkuja ja viikossa varpuihin ilmestyivät myös kukat.

Oli hauska huomata, miten vaatimattoman valkoiset mustikankukat huomasivat pröystäilevän orkidean punertavat keskustat ja sävyttivät omat kukkansa tismalleen samaan väriin. Täällä merenrantametsiköissä mustikankukkia taidetaan nähdä vasta toukokuun loppupuolella. Pohjanlahden pintaa peittää vielä rannassa paksu jää ja sillä urheilevat pilkkiukot.