Piparkakkuja

Ei joulua ilman piparkakkuja ja taikinan maistelua. Piparkakkujen historia ulottuu kauas Välimeren maiden mausteisiin hunajakakkuihin. Keskiajalla kalliiden mausteiden kakku kertoi perheen ja luostareiden varallisuudesta. Kaneli, inkivääri, muskottipähkinät ja sokeri ovat pitkään olleet ulkomailta tuotuja yleellisyystuotteita. Aivan omanlaisensa piparkakkuresepti on säilynyt 1100-luvulta luostarinunna Hildegard Bingeniläiseltä. Piparireseptiä noudattaessa sanottiin älyn kirkastuvan ja mielen rauhoittuvan. Onko alkuperäisen reseptin salaisuus arvaamaton muskottipähkinä, joka liiallisesti käytettynä aiheuttaa myrkytystilan, euforiaa ja hallusinaatioita? 

Suomessa piparkakkuja leivottiin viimeistään 1600-luvulla. Pohjois-Pohjanmaan juhlissa piparkakkuja oli tarjolla suuren pullakranssin keskellä monissa vuoden juhlissa, ei vain jouluna. Viime vuosisadalla kanelin ja neilikan tuoksuisista piparkakuista tuli joulun symboli. Piparkakkujen muodot ovat moninaiset aina tähdistä sydämiin. Onnea tuovat neliapilat, possut, pukit ja kukat ovat yleisiä. Saksassa leivotaan isoja Lebkucheneita ja puumuoteista muotonsa saavia taideteoksia, jotka ovat enemmän koristelua kuin syömistä varten. 

Nykyisin piparkakkuja leivotaan jo päiväkodeissa. Kodeissa hermoja koetellaan mielikuvituksellisten piparkakkutalojen valmistuksessa. Monen mielestä piparkakuissa parasta on taikina. Mutta miksiköhän ensimmäinen pellillinen palaa aina?

Kuva Hildegardin käsikirjoituksesta Scivias-koodeksista, 1165.