Piparkakkuja

Ei joulua ilman piparkakkuja ja taikinan maistelua. Piparkakkujen historia ulottuu kauas Välimeren maiden mausteisiin hunajakakkuihin. Keskiajalla kalliiden mausteiden kakku kertoi perheen ja luostareiden varallisuudesta. Kaneli, inkivääri, muskottipähkinät ja sokeri ovat pitkään olleet ulkomailta tuotuja yleellisyystuotteita. Aivan omanlaisensa piparkakkuresepti on säilynyt 1100-luvulta luostarinunna Hildegard Bingeniläiseltä. Piparireseptiä noudattaessa sanottiin älyn kirkastuvan ja mielen rauhoittuvan. Onko alkuperäisen reseptin salaisuus arvaamaton muskottipähkinä, joka liiallisesti käytettynä aiheuttaa myrkytystilan, euforiaa ja hallusinaatioita? 

Suomessa piparkakkuja leivottiin viimeistään 1600-luvulla. Pohjois-Pohjanmaan juhlissa piparkakkuja oli tarjolla suuren pullakranssin keskellä monissa vuoden juhlissa, ei vain jouluna. Viime vuosisadalla kanelin ja neilikan tuoksuisista piparkakuista tuli joulun symboli. Piparkakkujen muodot ovat moninaiset aina tähdistä sydämiin. Onnea tuovat neliapilat, possut, pukit ja kukat ovat yleisiä. Saksassa leivotaan isoja Lebkucheneita ja puumuoteista muotonsa saavia taideteoksia, jotka ovat enemmän koristelua kuin syömistä varten. 

Nykyisin piparkakkuja leivotaan jo päiväkodeissa. Kodeissa hermoja koetellaan mielikuvituksellisten piparkakkutalojen valmistuksessa. Monen mielestä piparkakuissa parasta on taikina. Mutta miksiköhän ensimmäinen pellillinen palaa aina?

Kuva Hildegardin käsikirjoituksesta Scivias-koodeksista, 1165.

Keväinen hyasintti ja omenasipulipiiras

No olihan niihin pakko tarttua. Keltaisiin hyasintteihin, kun niitä kerta tarjolla oli. Sanotaan, että Keukenhofin kulkijoille ja alankomaan asukkaille hyasintit ovat kevätkukkia. Mutta minun tarvii laittaa vain silmät kiinni ja nuuhkaista läheltä, niin olen joulutunnelmissa. Tuoksu on suorin tie muistoihin ja hyasintin hurja haju kuuluu minun jouluuni.

Vanhaan ja monikäyttöiseen läkkitörppöön tulikin nyt kolme keltaista hyasinttia, purkillinen halpoja tete á tete narsisseja, lasten tökkimiä pajunkissoja ja muutama pihalta napsaistu oksa tuijaa.

Aurinkoisen pääsiäispäivän puuhana väritettiin rennosti muutamat kananmunat ja lounaaksi vegeiltiin tuttuakin tutumpaa sipuliomenapaistosta, joka ei petä koskaan – ja paranee vaan lämmitettäessä.

Sipuliomenapaistos

  • 3 dl grahamjauhoa
  • 100 g voita
  • 3 rkl vettä
  • 3 sipulia renkaina
  • 2-3 omenaa raastettuna
  • 4-5 tomaattia viipaleina
  • juustoraastetta
  • currya
  • suolaa
  • kuivattuja tai tuoreita yrttejä makusi mukaan

Sekoita grahamjauhot, sulatettu voi ja vesi. Halutessasi voit lisätä taikinaan ripauksen suolaa. Levitä paistoksen pohja uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. Lisää loput ainesosat seuraavassa järjestyksessä: 1. omenaraaste, 2. curry, 3. sipuli, 4. tomaattiviipaleet ja yrtit (esim. kuivattu oregano) ja 4. juustoraaste.

Paista vielä noin 20 minuuttia, niin että sipulit ovat pehmenneet ja juustoraaste saanut kauniin värin.

Pääsiäiskakku

Ei ollut helppo kakku, eikä tullut kädenkäänteessä, mutta tarviiko kaiken tullakaan helpolla? 🙂 Perheen yläkouluikäinen leipuri innostui tappamaan aikaa korona-kotoilun keskellä ja leipaisi kindermunien makuja sisältävän kakun, jossa oli tuhti annos suklaan sulavia makuja ja roppakaupalla pääsiäishenkeä.

Ohjeeksi valikoitui internetin syövereistä K-ruokareseptin kinderkakku. Nutellan osuus jäi vähän vajaaksi, koska herkkupurkin löydettyään pienemmät ja vähän isommatkin ehtivät ottaa nutella-maistiaiset. 🙂

Aikoinaan mummu sanoi, että pääsiäisaamuna aurinko tanssii taivaalla. Lohdullinen ja erikoinen ajatus. Ihan huomaamatta pääsiäisaikaan kerääntyy vanhoja symboleja, pupuja, tipuja ja pajunoksia, joiden perimmäistä merkitystä ei tule mietittyä. Symbolitutkija Liisa Väisänen kertoo mielenkiintoisesti kirjoissaan, videoissa ja eri ohjelmissa symbolien ja kuvien mielenkiintoisista taustoista. Merkkien salat. Suosittelen pääsiäispyhille. Mutta miksi pääsiäispupu munii suklaamunia?

Aurinkoista pääsiäistä!